Ystäväni ja sukulaiseni tietävät kuinka itsepäinen olen. Tiedän ja myönnän sen itsekin. Mutta tässä tapauksessa olisin voinut kuunnella kaikkia jotka olivat oikeassa enkä kieltänyt kaiken ennen kuin oli liian myöhäistä.
Ehkä tahdoin uskoa hyvään koska olin niin kauan jo ollut yksin ja minut vihdoin kelpuutettiin. 7 ensimmäistä kuukautta olikin suht hyvää. Sitten muutimme yhteen.
Kaksi viikkoa muuton jälkeen tajusin kihlautuneeni narsistin kanssa. Itse kävin koulua ja tämä toinen makasi kotona työttömänä. Sen sijaan että hän olisi tehnyt kotona asioita kuten siivonnut, kokannut tai vastaavaa sain aina koulusta palattuani heti huudot ja käskyt tehdö sitä ja tätä. Minua tallottiin maanrakoon huonoudellani ja laiskuudellani vaikka todellisuudessa olin väsynyt. Kun istut koulussa ensin 8 tuntia ja palaat kotiin niin heti ensimmäisenä lenkität koiran. Sitten alkaa armoton siivoaminen, kokkaaminen, pyykkääminen ja sitten onkin jo ilta. En voinut kertoa enää mitä tein vapaa-aikanani ilman että sain huudot. Koirani ja ystäväni pitivät minut kasassa.
Pahin oli kun kaiken yrittämisen jälkeen toisen osapuolen suku haukkui minut sekä narkkareiksi, alkoholisteiksi ja erityisesti minä olin varas ja huora. Homma äityi niin pahaksi että eräänä iltana tämän jätkän velipuoli uhkaIli minua sekä roikotti minua kaulasta omalta parvekkeeltani.
Yritin jaksaa koska vuokrasopimuksemme oli vähintään vuoden mittainen. Nukuin tekosyiden voimalla sohvalla ja välttelin kontaktia viimeiseen asti. Viimeinen tippa oli kun hän alkoi uhata ja haukkua omaa äitiäni sekä ystäviäni.
Minulle riitti. Olin fyysisesti sekä henkisesti liian väsynyt jaksamaan kunnes hän lähti armeijaan. Olin suunnattoman helpottunut. Kunnes...
Ensimmäisillä lomilla olin vanhempieni luona koiravahtina kunnes hän soittaa minulle "Mä pakkaan nyt kamat ja lähden pois" En ollut uskoa korviani. Olin samalla sekä järkyttynyt sekä helpottunut. Katselin vanhempieni ikkunasta kuinka hän ja hänen perheensä kantoivat hänen tavaroitaan autoon ja lopulta ajoivat pois (pienten komplikaatioiden jälkeen). Luulin kaiken olevan jo vihdoin ohi. Luulin väärin.
Eräänä viikonloppuna olin ystävieni kanssa ulkona ja olin kuullut kuinka kyseinen jätkä oli edelleen siinä uskossa että olimme vielä pari. Päästyäni kotiin pitkän yön jälkeen heräsin yöllä kun tämä seisoi sängyn päässä itkien ja kysyen miksen rakasta häntä enää. Olin järkyttynyt ja peloissani. Pienen keskustelun jälkeen sain jatkaa rauhassa uniani. Yksin.
Tämän tapauksen jälkeen etsin itselleni uuden asunnon ja aloin taas elämään normaalia sosiaalista elämää ilman tarvetta keksiä tekosyitä.
Vihdoin saan olla rauhassa!
